Tuuli nousee
Se saa mut kauas kaipaamaan
En jää katsomaan
kun saalista jaetaan
Haasteena lohduttoman aava tie
Meri haaveet tuo tai kaiken toivon vie
Mä Milanon seurapiireist ponnistin
ja inspaa lähdin etsimään
mut koskaan ei
kerrottu et viikingit(hän)
kylmää joutuis sietämään
Astu laivaan kohtalon
ja viikinkien viimeisten jotka
toinen toistaan kaipaa
eihän ruusutkaan kuki juurittaan
omaa historiaa, ei syömmestään voi heittää
mut menneet eivät palaa
Taisteluun
käymme vailla pelon häiväkään
Rinnakkain
toinen toistaan sotaan johtaen
Elää saa
emme ehkä enää päivääkään
Veressä
me nousemme kunniaan Valhallan
Mikä nokkimisjärjestys? Kokki on äänes nyt
jos ei osaa wokkii syödään lokkii leväkäärees nyt.
Sillä syntyessään jokanen on heittiö,
mut viimenen pavunvarsi aina on keittiö.
Tää kokki tuntee tien sydämeen viikinkien
haju hien unohtuu eessä meigän annoksien
tuulet on viileet, siin mun salaisuus piilee
et lämpiäähän siinä ku puhkuu samaan hiileen
Astu laivaan kohtalon
ja viikinkien viimeisten jotka
toinen toistaan kaipaa
eihän ruusutkaan kuki juurittaan
omaa historiaa, ei syömmestään voi heittää
mut menneet eivät palaa
Eihän ruusutkaan kuki juurittaan
ilman rohkeuttas et koskaan voisi jättää
yksinäisten laivaa
Kylä tuhottiin – eilen
vuohet syötiin – tänään
Kaikki jotka tunsin, menneet
joista välitin – kuolleet
Kylä tuhottiin – eilen
vuohet syötiin – tänään
Sydämeeni sain – myrskyn
Syyllisillekö – nöyrryn?