Oli kerran Sotka
Sotka mahtava
Ja Sotka muni munan
“Munin munan valtavan, tadaa!”
Maailma niin kovin suuri
Kuoriutui, se siitä meille
Siinä alku, kaiken juuri
Paratiisi luomuksille, wee!
Kuvun alla ei tarvinut istuskella
Kun vapaana kirmattiin
Näin rauhaa vaalittiin
Sotka ja me
Kunnes talvi julma
Se ruokamme vei
“On pettuleipää muona”
Se vatsaa täytä ei
Loi Sotka sen minkä pystyi
Mutta lisää tahdottiin
Ja luomukset, tarttui veitsiin
Toista vastaan taisteltiin
Pupukansalta velhoja suojaamaan
Kupula loihditiin
Toisemme hyljättiin
Sotka ja me
Mutta kaiken voi alusta aloittaa
Hautoa munasen uudestaan
Ja munan sen uuden me voimalla
Voidaan Kupula pelastaa
Jäis ei velhot kuoleman kentille
Sais taiallaan, muna eloon ne
Napsista vaan, puput pois
Kupu, taas paikallaan ois
Ja ehkä jos kauniisti anelisin
Suur-Velhonkin takas saan
Ja palaa ennalleen, Sotka ja me
Kaiken tää ratkaisee
Se muna, saadaan
Sanoitus: Aukusti “Aga” Koivu, Arttu Korolainen