Se oli viimeinen sana se
jonka suustani päästin pihalle
kun sut viimeks tapasin.
Ei auttanu huutos, sekoilus
ei alkanu hissan kirjasta
uus kappale sun kohdalla.
Oli turpas rullalla,
maalasin seinät kullalla,
ja toivoin että voisin peittää sut mullalla.
Enää yksi ele tää
sitten pääset lähtemään,
sana kaunis ei ehdi sua viivyttää.
Kivan etninen,
hiukan mystinen,
nyt mä sanon sen:
se on” Sayonara”
”sayonara-aa-aa-a-aa”.
Hyvämielinen,
kyl sä tunnet sen,
lähtöös hyväillen
Sayonara,
Sayonara-aa-aa-a-a!
Hasta la vista, la vista, la vista
Dasvidanja, danja, danja
Koitaa lähtös viimeinkin
en sua kaipaa takaisin
juttus turhat ei jää mulle mieleeni.
Voisinpa täysin unohtaa,
miten voit kurkussa kuvottaa,
mut onneks lääke on tää sana viimeinen:
Kivan etninen,…