Aikoinaan aika kaunein
Lämmöllä mä muistan rakkauden
Yhdessä loimme sen firman yhteisen
Sitä aikaa ikävöin
Kuitenkaan ei se kauaa
Hedelmää kantaa jaksanut
Saavuttaa tahtoi hän
jotakin paljon enemmän
Nyt häntä ikävöin
Erilleen meidät vietiin
Minä metsään pakenin
Tehokkuus häntä riepoi
Menetin mä suuren rakkauden
Yhäkin sitä mietin
Entä jos, mä toisin tekisin
Sitä ei muuttaa voi
Ei katumus ketään lohduta
Nyt metsästä kaiken mä saan
Siltikin kaipaan sitä aikaa
Silti ikävöin yhäkin sitä aikaa