Entäs näin…
Ei! Tämä riittää nyt
Sun leikit alkaa kaikki olla leikityt
Meidät hylännyt
Sivuun syrjännyt, yksin aina elänyt aatteetta…
Varjellut
Meitäkö, totuudeltasi?
Että atomeita käytät vain apunasi?
Vallan kaappaukseen tässä sadussasi, jossa huipulle nouset…
Ei kuin me
Ja toiko? Tuo jotain hyvitystä?
Näistä valheista, joit’ en enää kestä
Toivo, elävänä hautaan
Kun on riistetty lapsuus…
Muutan sen!
Sanoja, Sanoja helisee
On kaikki jo tähän niin kyllästyneet
Haudattu haaveet on Kaukamaasta
Ja en tahdo enää vain…
Mikset voi, vain ymmärtää?
Myöhäistä, on tämä keula kääntää
Annettu, on kaikkemme
Järkesi, nyt anna siis määrää
Tähän, sinä päättäisit tien?
Suunnitelman loppuun vielä kanssasi vien
Vuodatettu kyyneleitä, hikeä ja verta
Aina on noustu (Käskyistäs)
Alan jo toimiisi raivostumaan
Nyt kuule, vaikka et jaksakkaan
Elämä odottaa ylhäällä yhteisön
Paras on edessäs’ (Tahdo en).
Vah-vuus on atomin työ
Tunteesi kun pieksevät niin takaisin lyöt
() Kaikki on vielä niin kuin ennen
Ja tullen mennen vie (Ahdinkoon)
Eteenpäin, tämä ainoa tie
Ja vaikket vielä tiedä, myös oikein vie
Jo kauan sitten oli reittisi valittu ja yhdessä me
Etkö voi vain ymmärtää?
Sanoillais, et voi päätäni kääntää
Kateissa vain lapsuuden
Et nytkään, sä suuntaani määrää