Hiljainen aamu ja vartovat veet
yön myötä kauhut on kadonneet
muurit ei korkeet, suoja kun on auringon
kylämme kallis koskematon
Päivän on pitkä työ
ja öiset vahtivuorot
kun pimeyttä pelkäävät
lyhtymmekin
Eikä legendaa
kerrota meistä, kun
soi rakkautemmekin
kuiskauksin
Kylmää kietoo maa
ja lyö halla viimaa vasten
silti pelkäämme vain
varkaan tulta
Merireittien
varrelta väistyy
jos lapsien aikoo nähdä
kasvavan
kun kulta päivän lankee seuraavan
Tuulet lyö
ja tulta ne kantaa
tuulet lyö
löydetä ei
tuulensuojaa-aa
kun kohti rantaa
tuulet lyö
ne laulumme vei
vaan tänään luumme murru ei
Ja jos ne kelat kerran
meidät herättää saa
kun varjot vaatii verta
uneen tuudittaa maa
niin emme silmiämme sulje
emme karkureina kulje
kun on poistuneet ne purret
kaikuu täällä rukoilumme
Tuulet lyö..