Sä tapoit sen! Ja kiinni jäät!
Kaikki tietää! Sen kohta näät!
Ei tyhmää sankariksi rohkeus tee,
Olf kuoli siksi, nyt piiloon mee,
Jos Hermund huomaa, on sun vuoro,
sen ansaitset, soi korvissasi syyllisyyden kuoro
Syyllisyyden kuoro eikä mitään helpotusta:
kädet myrkystä on mustat, sun piti tääkin kusta,
mä kuulun kyökin perälle, kuin korvapuusti kerälle
piilottelee ku laitoin mun leipäluukun veitsenterälle
siks keitossani katumuksen kärpänen mä kuolen.
Kuka pitää Matildasta, kuka Alexista huolen?
Näin vain omaan sormeen vuolen, salamurhajuonen
tekaisen ja kohta toivotan tervetulleeks tuonen;
mä katon mun eteen, ei siel muuta oo ku Valhalla
mun ois pitäny tietää ettei muutost synny halvalla,
niin kovat kädet on kalmalla, ja pahan palkalla,
nyt salajuonet on pilalla ja Hermund pysyy vallalla.
Syvänmerenhautaan murheeni mun mielen ohjaa
laitoin kielen kylmään kattilaan ja kädet palo pohjaan,
todistin mun typeryyden samal sielunikin myyden
ja nyt nää viimeiset sanat kaikuu kuorosta syyllisyyden.